Väriä ikkunaan

Syksyisen harmaat päivät. Mukavasti aikaa askarteluun, ja inspiraatiokin löytyy ikkunasta ulos vilkaisemalla. Kävelyretkeltä mukaan tarttuneet vaahteran lehdet pääsivät mallliksi tähän Kasimirin askarteluun. Lehdet kuivattiin kirjan välissä ja niitä mallina käyttäen piirrettiin kartonkiin lehden ääriviivat. Leikkaushommien jälkeen liimattiin taakse kreppipaperia ja ihanat ikkunakoristeet olivat valmiit! Sopii kuin nakutettu ikkunasta avautuvaan syksyiseen maisemaan.

Lankoja, lankoja

Olen kokenut aina jonkinlaisena puutteena sen, etten ole löytänyt koskaan yhtä suuren intohimon harrastusta joka olisi vienyt täysin mennessään. Olen harrastanut vähän kaikkea; musiikkia, retkeilyä, kuntosalia, ohjattuja jumppia, ruoan laittoa, sisustusta.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikään harrastus ei ole ollut ylitse muiden ja näin ollen taidotkin kaikissa melko keskinkertaisia. Koska myönteinen ajattelu lisää onnellisuutta, olen opetellut ajattelemaan keskikertaisuuttani monipuolisuutena. Yhteen asiaan uppoutuminen toki kehittäisi minua siinä huippuunsa, mutta samalla niiiin monet muut ihanat asiat jäisivät kokematta. Vaikka blogin oli alunperin siis tarkoitus keskittyä ruokaresepteihin, on luonteenlaatuni nyt pakottanut minut laajentamaan skaalaa myös käsitöihin jotka ovat vieneet huomattavan osan aikaani kuluvana syksynä. Usein koulusta ja työstä palaajat saavat tyytyä lämmittelemään eilisiä ( ja toissapäiväisiä) ruuan jämiä kun äidin ruokakassiin ei kaupasta tarttunutkaan ruokatarvikkeita vaan lankoja. Ja kyllä, niitä myydään myös meidän lähi-Siwassa.
Esimerkkinä IIIIHAAANAT novitan purolangat joista on valmistumassa allekirjoittaneelle sukat ennätysvauhdilla.

Purolankaa ja tuotosta

Sukkien lisäksi tekeillä on kauluri aikuiskoossa jonka väkertäminen yksivärisestä 7veljeksestä on hiukkasen pitkäveteisempää kuin sukkien kutominen. Kudonta on mielestäni sitä helpompaa ja joutuisampaa mitä enemmän tuotoksessa on värejä ja vaiheita. Ei ehdi kyllästyä.

Sienihommia

Syksyn parhaita juttuja ovat sienet. Itse olen käynyt sienestämässä lapsesta saakka ja tähän tapaan olen yrittänyt lapsenikin totuttaa. Sienitietous on kätevintä opettaa kädestä pitäen ja suurimman osan tunnistamistani sienistä olen oppinut äidiltäni. On yllättävän haastavaa opetella sieniä kirjoista, kuvat kun eivät aina vastaa täysin metsässä kohdattavaa todellisuutta. MasterKasimir askarteli munakennoista ikkunalaudalle sienimetsän josta olen erityisen ylpeä; kaikkien pahvisienten esikuvat kun löytyvät oikeastikin luonnosta!

Isäntä ja pikku-tatti raahattiin mukaan metsään, ehkä hiukan vastentahtoisesti. Metsä kuitenkin palkitsi kävijänsä, kalliokielekkeen vierellä näimme nimittäin ihka oikean huuhkajan! Tapaaminen oli hämmentävä, huuhkaja katseli meitä kuusen oksalta pitkän tovin ja lähtiessään antoi vielä ääninäytteet. Huuhkajan ja upeiden kalliokielekkeiden lisäksi mukaan tarttui karvarouskuja, suppilovahveroita ja tatteja. Niin ja yksi keltavahvero. Jostain syystä keltavahverot eivät ole koskaan halunneet eksyä minun käsiini.

Tattisaalis

Karvarouskut

Suppilovahverot

Rouskut eivät ehkä ole ominta alaani, päätin siis keittää ne ja säilöä pakastimeen odottamaan tulevia käyttötarkoituksia. Luultavimmin ne päätyvät jouluiseen sienisalaattiin. Pilkoin rouskut ja laitoin ne kylmään veteen kattilaan. Kun ne olivta kiehuneet reilun kymmenisen minuuttia, huuhtelin ne vielä lävikössä ja valutin kuivaksi ennen pakastamista. Yllättävän pieneksi sienisaalis kutistuu käsiteltäessä.

Tatit pilkoin ja pakastin sellaisenaan, niistä on tarkoitus valmistaa italialaista tattirisottoa. Suppilovahverot eivät meillä ehdi koskaan pakastimeen asti ja tälläkin kertaa rouskujen poristessa kattilassa pilkoin suppikset paistumaan sipulin ja voin kanssa. Tässä piirakan ohje kokonaisuudessaan:

Suppilovahveropiiras

Pohjaan:

50 g voita

3dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

1/2tl suolaa

1dl jugurttia/rahkaa

Täyte:

1 sipuli

suppilovahveroita

pippurirouhetta

1-2dl savujuustoraastetta (muukin juusto käy)

1 muna

2dl kermaviiliä, ruokakermaa tai jugurttia

Nypi pehmeään voihin jauhot, suola ja leivinjauhe, lisää jugurrti tai rahka ja sekoita tasaiseksi. Lisää tarvittaessa jauhoja tai rahkaa, tarpeen mukaan.

Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle.

Paista pilkotut sienet ja sipuli voissa, mausta pippuriseoksella.

Kaada sienet ja sipulit pohjan päälle.

Sekoita kulhossa kermaviili, juustoraaste ja muna ja kaada seos sinien päälle.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n 20 min tai kunnes pintaan on tullut väriä.

Alkuperäinen sienipiirakan ohje on sisareltani ja siitä hyvä, että se on täysin muokattavissa sen mukaan, mitä aineksia kaapista sattuu milloinkin löytymään. Tällä kertaa savujuustokokeilu oli todella onnistunut, kannattaa kokeilla!

Ääntä kun kuvaa ei ole.

Voi kurjuus. Kameramme on hajalla = rikki = toimimaton. Lopullisesti. Kokit ovat nauttineet ihanista leipomuksista ja ruuista jotka eivät ole välittyneet kotiseinien ulkopuolelle.
Onneksi kulinaristististen nautintojen lisäksi maailma tarjoaa myös muita aistinautintoja joista tarjoamme seuraavan:

 http://www.youtube.com/watch?v=AM7Ax2lfqIU


 Voi miten elämä on ihanaa!